Elinvoimaiset pikkukaupungit ja sykkivä keskusta

Kansanedustaja Osmo Soininvaara piti äskettäin mielenkiintoisen esitelmän Oulun kaupunkisuunnitteluseminaarissa.

Kaikista hänen mielipiteistään ei voi olla samaa mieltä, mutta hänen esityksessään vilahdelleet elinvoimaiset pikkukaupungit ja omaleimaiset asuinyhteisöt kirvoittivat ajatuksen suorastaan lentoon: Hei, tämähän sopii meille!

Soininvaaran elinvoimaiset pikkukaupungit eroavat nukkumalähiöistä muun muassa siinä, että niissä on oikea keskusta palveluineen ja vireä yhteisöllisyys.

Haukipudas, Kempele, Tyrnävä, Kiiminki, Oulunsalo, Ii, Liminka , Lumijoki, Yli-Ii ja  Ylikiiminki, Muhos ja Utajärvi ovat elinvoimaisia pikkukaupunkeja. Omaleimaisia asuinyhteisöjä ovat esimerkiksi Martinniemi ja Jääli. Niissä on oikea keskusta lähipalveluineen. Väkevän yhteisöllisyyden tunsi naapuriseurankin mies Haukiputaan Heiton 80-vuotisjuhlassa.

Soininvaaraan taikasana oli vanha keksintö - rautatie. Tämäkin ehto täyttyy pitkälle Oulun seudulla, vaikka se on tiukasti piilotettu voimavara.

Pohjanmaan rata ulottui Ouluun jo 1886. Tänään - 127 vuotta myöhemmin - Oulun ja Helsingin välistä kaksoisraidetta jykerretään kuin Iisakin kirkkoa.

Toinen hukattu mahdollisuus on Oulun seudun lähiliikenne.  Junat porhaltavat entisten asemien ohitse ja lähiliikenteen elvyttäminen on torjuttu pontevasti.

Uusi Oulu uinailee, mutta naapurit ovat sentään heränneet. Kempeleessä on hienoja suunnitelmia ” pikku Pasilaksi”  ja aseman seudun virkistämiseksi. Liminkalaiset puhuivat minulle kaksoisraiteen tuomista mahdollisuuksista. Se voisi koukata lentoaseman kautta Ouluun.

Valmis rata menee Oulusta kolmeen suuntaan. Lähikunnat ja entiset kuntakeskukset ovat saatavissa helposti lähiliikenteen piiriin Utajärvelle , Liminkaan ja Iihin saakka. Kiimingin suuntaan rata on jo valmiina Ruskonselkään saakka.

Miksi tätä mahdollisuutta ei käytetä? Kyllä Pohjoisen Skandinavian pääkaupungissa pitää olla raiteilla toimiva lähiliikenne.

Entisten kuntakeskusten ja naapurikuntien kehittäminen elinvoimaisiksi pikkukaupungeiksi ei ole rakettitiedettä. Uudessa Oulussa on haasteena kaavoitus ja palvelurakenteen uudistaminen.

Kaavoittajien kankeisiin vyöhykkeisiin ja sormimalleihin on saatava toiminnallisia palleroita, joissa palvelut ja työpaikat ovat kävely- tai pyörämatkan päässä.

Toimivat ”pikkukaupungit” vähentävät turhaa edestakaista liikennettä.  Ne, joiden on päästävä keskikaupungille, hurauttavat sinne tulevaisuudessa lähijunalla tai ajavat sähkö- tai biokaasuautolla kallioparkkiin.

Oulun verkostokaupunkiin sopii hyvin vanhan Oulun tiivistäminen.  Ihmisillä on silloin valinnanvaraa. He voivat asua Mikko Salmen hellimässä sykkivässä keskustassa tai valita väljemmän entisen kuntakeskuksen, omaleimaisen kylän tai jopa itsenäisen kunnan. Uudessa Oulussa voi valita vielä rauhallisen maaseudunkin, kunhan suunnittelutarverakentamista ei kokonaan tyssätä.

Ihmiset voivat hyvin ja Uusi Oulu voimaantuu.

Soininvaaran ajatus on itse asiassa vanha idea. Tohtori Paavo Littowin jo vuosia sitten esittämässä tytärkaupunkimallissa on vahvasti samoja elementtejä. Onneksi Osmo Soininvaara palautti sen mieleen.

Sidonnaisuuteni yrityksiin ja luottamustoimeni

Tässä ovat sidonnaisuuteni yrityksiin ja luottamustehtäväni (20.9.2013):


Yrityssidonnaisuudet:

• Pohjamo Oy, hallituksen puheenjohtaja
• Biometa Finland Oy, hallituksen puheenjohtaja

Luottamustoimet:

• Oulun kaupunki, valtuuston jäsen
• Oulun kaupunki, kaupunginhallituksen jäsen
• Pohjois-Pohjanmaan liitto, maakuntahallituksen puheenjohtaja
• Suomen Hippos, valtuuskunnan puheenjohtaja
• Kiiminkijoen Hevosseura ry, hallituksen puheenjohtaja

Lähiruokaa kuntien laitoksiin

Lähiruuan arvostus on kasvanut rajusti viime vuosina. Ihmiset haluavat lähiruokaa ja he haluavat tietää miten ja millaisissa olosuhteissa ruoka on tuotettu.

Lähiruuan arvosta ovat vauhdittaneet monet ruokaskandaalit. Hullun lehmän tauti, dioksiini kriisi ja viimeksi hevosenlihaskandaali ovat hyviä lähiruuan mainostajia.

Turvallinen ja terveellinen suomalainen ruoka maistuu niin hyvältä. Ja aina parempi mitä lähempänä se on tuotettu. Ihanteellista olisi, jos kuluttajat pääsivät tutustumaan ruuan tuottajiin ja jalostajiin.

Olin äskettäin kalasta kivasti – seminaarissa. Tapahtuma oli osa MSL:n laajempaa syökkö nää lähiruokaa? -hanketta.  Tapahtumassa selvisi, että vielä tarvitaan paljon työtä lähiruuan todelliselle läpimurrolle.

Tuottajien haasteena ovat muun muassa markkinointi, verkottuminen, koulutus ja riittäviin toimitusmääriin pääseminen. Byrokratia, hiuksia halkovat säännökset ja koettelevat nekin tuottajien hermoja.

Kaupan keskittyminen ja ketjuuntuminen on myös iso este. Miten pieni yrittäjä pystyy neuvottelemaan ja sopimaan riittävistä määristä, hinnoista ja vuosien mittaisista sopimuksista kaupan jättiläisten kanssa?

Tilaisuudessa kerrottiin esimerkkinä inarilaisen kalan matka Helsingin kautta takaisin inarilaisen kaupan hyllylle. Eikö sen olisi voinut helpomminkin tehdä?

Kunnilla olisi hyvät mahdollisuudet vauhdittaa lähiruokamarkkinoiden syntymistä ja laajenemista. Hankintarenkaiden tarjouspyynnöt sysäävät kuitenkin pienet tuottajat mopen osille. Hankinnat tehdään useimmiten suurissa erissä suurilta ketjuilta.

Kunnilla olisi kuitenkin mahdollisuus pilkkoa tarjouspyynnöt pienemmiksi ja painottaa työllistämistä, sosiaalisia vaikutuksia ja kestävää kehitystä.  Tämä vaatisi hankkijoilta taitoa ja viitseliäisyyttä.

Se kuitenkin kannattaisi. Työ jäisi lähialueelle ja kuntien laitoksissa syötäisiin terveellistä ruokaa. Samalla ruuan lähimarkkinat saisivat ison piristysruiskeen.

Ajankohtainen uusiutuva energia

Vanhoja papereita selatessa sattui eilen käteen Kalajoen keskustaväen pikkujoulussa 1999 pidetty puhe.

”Yksi mieluisimpia yllätyksiä tämän syksyn aikana on ollut Euroopan parlamentin suhtautuminen uusiutuvaan energiaan. Se on niitä harvoja asioita, joita kannatetaan laidasta laitaan

Perustelut ovat järkeenkäypiä. Uusiutuvan energian lisäkäyttö on välttämätöntä, jotta Kioton ympäristötavoitteet saavutetaan. Uusiutuvan energian lisäkäyttö parantaa energiaomavaraisuutta ja vähentää riippuvuutta öljystä. Se tuo uusia työpaikkoja maakuntiin ja maaseudulle. Uusiutuvan energian ympärille on kasvamassa uusi teollisuuden ala, jolla on maailmanlaajuiset markkinat.”

Tämän olin kirjoittanut 12 vuotta sitten. Tänä päivänä asia on vielä ajankohtaisempi. Maailmalla ollaan luopumassa ydinvoimasta ja meillä Pyhäjoelle suunniteltu ydinvoimala on suurissa vaikeuksissa.

Uusiutuvaan energiaan liittyvä tekniikka on kehittynyt viime vuosina nopeasti. Vireillä on lukuisia uusia hankkeita, pilotteja ja kokeiluja. Tämä ei riitä. Tarvitaan vielä paljon tutkimusta, tuotekehittelyä, uusia yrityksiä ja pioneerihenkeä.

Asian merkitys kasvaa kun näkökulma laajennetaan biotalouteen ja energian säästöön. Keskustan puheenjohtaja Juha Sipilä on uudessa kirjassaan Vaihtoehto aukaissut biotalouden huimia mahdollisuuksia Suomessa.

Sipilän laskelmien mukaan biotalouteen on luotavissa 7-8 vuodessa 200 000 uutta työpaikkaa. Kirja kannattaa jokaisen lukea  ja vielä tarkkaan.

Energian säästämisessä merkittävä rooli on rakentamisella, rakennusten oikealla hoidolla, automatiikalla ja uudella tekniikalla kiinteistöjen käytössä. Tässä tarvitaan Oulun yliopiston rakennustekniikan osastoa.

Omaishoitajille tukea ja kannustusta

Olen tavannut vaalikierroksella monia omaishoitajia. He tekevät todella  pyyteetöntä ja arvokasta työtä läheistensä hyväksi. Heidän työnsä tekee mahdolliseksi kotona asumisen erittäin monelle hoitoa ja hoivaa tarvitsevalle. Tämä on inhimillisin ja myös kustannustehokkain hoitomuoto.

Omaishoitajat tarvitsevat tukea ja kannustusta, jotta he jaksaisivat tehdä tätä usein raskasta mutta palkitsevaa työtään. Keskustan kuntavaaliohjelmassa esitetään omaishoidon tuen maksamisen siirtämistä Kelan maksettavaksi ja verottomaksi. Tämä lisäisi omaishoitajien tasavertaisuutta ja tukisi heidän talouttaan.

Omaishoitajien tukemisessa on kysymys usein enemmän asenteista ja viitseliäisyydestä kuin suurista taloudellisista panoksista. Omaishoitajien jaksamisesta ja opastuksesta huolehtiminen on sitä paitsi monin verroin edullisempaa kuin laitoshoito.

Avustaminen aina silloin tällöin esimerkiksi lääkärissä käyttämisessä tai asioilla käymisessä ovat enemmänkin järjestelykysymyksiä kuin kovia talouspäätöksiä. Nämä merkitsevät kuitenkin monille omaishoitajille enemmän kuin suoranainen taloudellinen tuki.

Rakennustekniikan osasto Oulun yliopistoon

Juuri nyt olisi sopiva aika palauttaa rakennustekniikan osasto Oulun yliopistoon.  Osaston lakkauttaminen oli aikanaan virhe, joka nyt voidaan korjata. Konetekniikan osastolla lahjoitusvaroin käynnistetty rakentamisteknologian DI- koulutus on hyvä alku, mutta se ei yksin riitä.

Nokian vetäytyminen Oulusta on jättänyt ison aukon. Rakennustekniikan osaston perustaminen laajentaisi yritystoiminnan toimintaedellytyksiä oikealla hetkellä.

Pohjoisessa rakentamisessa tarvitaan erityisosaamista, jossa Oulun yliopiston pitää olla maailman paras. Arktisessa rakentamisessa on kasvun paikka muun muassa Luoteis-Venäjän luonnonvarojen hyödyntämisen ja pohjoisen kaivosbuumin takia.

Tulevaisuudessa rakennusten energiatehokkuuden parantaminen ja kustannustehokas rakentaminen on tärkeää. Vielä merkittävämpää on automaation ja uuden tekniikan käyttöönotto rakennusten lämpö-, vesi- ja ilmastointijärjestelmissä ja ylipäätään energian säästäminen.

Tässä kaikessa tarvitaan yliopistotason tutkimusta, tuotekehitystä, testausta ja pilottihankkeita.  Tuotteistaminen ja yhteistoiminta yritysten kanssa ovat avainasemassa, jotta uudet tekniikat ja innovaatiot jalostuisivat menestyväksi yritystoiminnaksi.  Näin Ouluun vahvistuisi elinvoimainen ja monipuolinen rakennusklusteri.  

Kun rakennusosasto aikanaan lakkautettiin, sen alan osaajia siirtyi voimakkaassa kasvussa olevalle IT-alalle.  Nyt suhdanteet ovat muuttuneet ja IT - alan osaajilla on varmasti annettavaa rakentamisen kehittämisessä.

Uusi osasto voisi laajentaa toimialaansa puurakentamiseen ja puun jatkojalostukseen. Puu on uusiutuvana luonnon materiaalina lisäämässä suosiotaan rakentamisessa ja sisustamisessa.

Perinteisen puunjalostuksen hiipuessa puun jatkojalostaminen on erittäin kuuma aihe. Puusta saadaan uusiutuvaa energiaa ja nestemäisiä biopolttoaineita. Puun jatkojalostuksella voidaan korvata muoveja, tehdä kankaiden raaka-aineita, hartseja, liimoja ja jopa syöpälääkettä…

Pohjoisen tiheäsyinen puu on oivallinen raaka-aine muun muassa huonekaluteollisuudelle. Jarruna on teollisen muotoilun ja maailman trendien heikko tuntemus. Siinäkin yliopisto voi olla suunnannäyttäjänä.

Rakennustekniikan osaston perustaminen loisi hyvän toimintaympäristön rakentamiselle, insinööri- ja suunnittelutoimistoille, uusiutuvan energiaa hyödyntäville yrityksille ja puun jatkojalostusta tekeville pioneereille ja laitevalmistajille. Tämä klusteri toisi runsaasti uusia työpaikkoja, sillä kaikilla näillä on edessään maailman laajuiset kasvavat markkinat.

Oman osaamispanoksensa rakennustekniikan osastolle voisi antaa myös Oulun Rakennusvalvonta, jonka työ rakentamisen laadunohjauksessa ja kiinteistöjen energiatehokkuuden parantamisessa on arvostettu valtakunnallisesti.

Vastavoima Helsingille

Kärpät on enemmän kuin huipputason jääkiekkojoukkue. Muutkin kuin kiihkeimmät jääkiekkofanit aina Kokkokolasta Utsjoelle tuntevat joukkueen omakseen. Tiistaina jäähallissa tuntui mahtava itsetunnon kohahdus, kun Kärpät siirtyi johtoon Jokereita vastaan.  Ja lopuksi iskettiin vielä neljäs maali tyhjiin.  Helsinkiläiset oli lyöty. Pohjois-Suomi voitti.

Vastavoima Helsingille tarvitaan muussakin kuin jääkiekossa. Kaikkea ei saa ahtaa Helsinkiin, eivätkä helsinkiläiset ole sen viisaampia kuin muutkaan. Ongelmat kasaantuvat ja keskittämisestä tulee lopulta pahoinvointia kaikille. Pahinta jälkeä syntyy, kun pääkaupunkiseudun keskittäjät alkavat pakottaa ja holhota muuta Suomea.

Pohjoisen pääkaupunki Oulu on luontainen vastavoima ja vaihtoehto Helsingille. Oulua on kehitettävä sen mukaisesti. Palvelut pitää olla kunnossa viimeisen päälle. Suorien yhteyksien on pelattava maailmalle niin ilmojen halki kuin meritsekin.

Oululaisen osaamisen pitää pysyä maailman huipulla ja yhteyksien maailman parhaisiin yliopistoihin ja osaamiskeskuksiin on toimittava ilman Helsingin välikäsiä.

Yrityksille – niin nykyisille kuin tulevillekin – on luotava kasvua ja kilpailukykyä tukevat toimintaedellytykset, jotta ihmisille on töitä. Vetovoimaa on vahvistettava kukoistavalla kulttuurielämällä ja monipuolisilla liikuntapaikoilla.

Olisi hienoa, jos Oulusta voisi olla ylpeä Kokkolasta Utsjoelle kuten Kärpistäkin.

Samalla on huolehdittava, että Helsingin tauti ei iske Ouluun. Kaikkea ei tarvitse ahtaa Oulun ruutukaavaan. Uuden Oulun pitää olla muille pohjoisen kunnille ennen kaikkea hyvä yhteistyökumppani.  Paavo Littowin ”tytärkaupunkimalli” sopii hyvin Uuden Oulun ja naapurikuntien kehittämiseen.

Eikä Uusi Oulu saa pistää kapuloita rattaisiin, kun Kempele, Tyrnävä, Muhos tai Ii keksii jonkin hyvän idean.

Suoria maakuntavaaleja odotellessa kunnallisvaalit toimivat myös maakuntavaaleina. Pohjois-Pohjanmaan liiton ja muiden kuntapohjaisten maakunnallisten organisaatioiden paikat jaetaan kunnallisvaalien tuloksen perusteella.

Uudessa Oulussa asuu puolet Pohjois-Pohjanmaan väestä. Oulu sanelee pitkälle maakunnallisten organisaatioiden suunnan. On tavattoman tärkeää, että Keskusta voittaa komeasti Uudessa Oulussa, ja yhteistyö maakunnan muiden kuntien kanssa sujuu rakentavasti.